31.5
Sain vihdoinkin aikaiseksi lähteä käymään juustomestareiden kiltahuoneella. Siitä onkin jo hetki, kun voitin sen juomakilpailun, jonka seurauksena minut nimitettiin mestariksi. Perin omituinen tapa valita uusia jäseniä. Juuston valmistus voisi toisaalta olla hyvää ajanvietettä eläkepäiville.
Kerhohuoneelta mukaani lähti muutama kymmenen keihään jäsen. En nyt muista tarkalleen heidän nimiään. Kerhon jäsenet tuppaavat uusiutumaan niin tiuhaan tahtiin, etten ole enää tavannut opetella heidän nimiään ulkoa. Kiltahuoneelle saavuttuamme jäin ihmettelemään kiltalaisten alakuloista tunnelmaa. Syy apeuteen selvisi heti, kun pääsin juttelemaan yhden tutun näköisen kiltamestarin kanssa. Dresden taisi olla se, joka minut nimitti jäsenistöön. Vai olikohan hänen nimensä Desmond? No oli miten oli, kiltalaisten mielet oli masentanut juustovarkaus. Heidän, tai siis meidän, parhaat juustot ovat viety!
Desmond (vai Dresden) kertoi minulle varkaudesta, jonka yksityiskohdat ovat jo livenneet muististani, mutta hän pyysi meitä ottamaan asiasta selvää ja hankkimaan juustot takaisin ennen jotain konferenssia. En muista mikä konferenssi oli kyseessä, mutta jollain tavalla se liittyi velhoihin.
Juustoja kypsytetään tunneleissa kiltahuoneen alla. Dresden antoi meille kartan tunneleista ja ohjasi meidät Laidenin juttusille. Leiden oli saanut varkaat kiinni itse teossa ja jopa vanginnut muutaman pahantekijän! He pyysivät meitä kuulustelemaan varkaita, koska eivät itse osanneet kommunikoida näiden kanssa. Pahantekijät paljastuivat alamaailman tontuiksi.
Kävimme kymmenen keihään kerhohuoneella hakemassa vahvistuksia ja palasimme kiltahuoneen tunneleihin tutkimaan tilannetta. Uusi lihaksikas jäsen paljastui hyväksi salapoliisiksi ja löysin jos jonkinlaisia vihjeitä. Tässä vaiheessa keskittymiseni herkesi, koska minua ei niinkään kiinnosta tämmöinen yksityiskohtien ihmetteleminen. Ilmeisesti he löysivät jonkinlaisen sienen kuilun pohjalta ja sytyttivät sen palamaan. Ei fiksuin idea, koska hetkeä myöhemmin koko luolasto oli sankan savun täyttämä. Toivottavasti juustot eivät pilaantuneet.
Tämän fiaskon jälkeen he päättivät jututtaa muita juustokillan jäseniä. En tiedä saivatko he mitään selville, mutta hetkeä myöhemmin olimme taas vangittujen tonttujen luona. Valitettavasti paikallaolijoista kukaan ei osannut puhua tonttujen kummallista kieltä. Olimme jo luopumassa kuulusteluaikeista, kunnes Mun toi mukanaan likaisesta torakasta palkkaamansa tulkin. Hänen avustuksellaan saimme kuulla, että tonttujen aikeena ei ollutkaan juustojen varastaminen vaan niiden tuhoaminen! He epäilivät juustojamme korruption lähteeksi, joka on tehnyt heidän sienistään syömäkelvottomia.
Tonttujen kuulustelu kävi nopeasti pitkäveteiseksi. Olin jo pohtimassa tulevaisuuttani sienimestarina, kun toverini olivat valmistautumassa matkaan kohti luolaston tuntemattomia teitä. Seurasimme kypsyttämöstä poistuvaa tietä jonkinlaiseen maanalaiseen metsään, mutta puiden sijaan metsä koostui sienistä! Siellä oli jopa yksi sieni, joka alkoi huutamaan. Kanssaseikkalijani alkoivat huudon alettua lähtemään pikaisesti pois paikalta ja päätin huolestuneiden ilmeiden vuoksi pysyä vähän sivummassa. Ei mennyt hetkeäkään, kun metsästä hyökkäsi kimppuumme valtavan kokoinen sienihirviö. Arvioin olevani tarpeeksi hyvin piilossa, että pääsisin iskemään otusta selustaan, mutta tietämykseni sienistä on melkein yhtä heikkoa kuin juustoista enkä osannut arvioida mihin kohtaan hirviötä iskisin. Turvauduin luotettavaan jousipyssyyni ja kävimme otuksen kimppuun. Seikkalijatoverini olivat totuttuun tapaan tehokkaita taistelijoita ja saimme otuksen pikaisesti kukistettua.
Sienimetsän läpi virtasi joki, jonka rannalla pohdimme jonkin aikaa erilaisia keinoja ylitykseen. Jotkut meistä hyppäsi joen yli, mutta itse en erityisen atleettisena henkilönä halunnut riskeerata kalliita vaatteitani. Yritin etsiskellä jotain keinoa millä pääsisin joen yli ja katseeni osui sienihirviön jättimäiseen ruhoon. Sienen lakki näytti siltä, että se voisi kellua ja lakin irrotettuamme onnistuimme käyttämään sitä joen ylittämiseen.
Jatkoimme joen jälkeen metsän reunaa pitkin. Löysimme vähän matkan päästä reitin ulos metsästä, mutta päätimme jatkaa metsän tutkimista. Siinä samassa kuulimme kovaäänistä melua tulosuunnastamme. Seikkalijatoverini arvioivat, että sisäänkäyntimme heikot rakenteet lienevät sortuneet ja lähdimme kiertämään metsää takaisin kohti tulopaikkaamme. Kauhistukseksemme sisäänkäynti oli enää kasa kiviä, emmekä voineet palata sitä reittiä takaisin. Lähdimme etsimään uutta poistumisreittiä tuntemattomista tunneleista.
Kuljimme tunneleissa tunti toisensa jälkeen. Aloin jättämään jauhoista tehtyjä merkkejä jälkeemme, jos meidän olisi tarve palata samaa reittiä takaisin. Jonkin alan kuluttua törmäsimme kummalliseen, leijuvaan luurankoon. Olimme heti taisteluvalmiudessa, mutta hidasta liikettä lukuun ottamatta luuranko ei vaikuttanut käyttäytyvän aggressiivisesti meitä kohtaan. Päätimme siirtyä pois luurangon tieltä siinä toivossa, että se jättäisi meidät rauhaan. Tämä ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä ratkaisu.
Luuranko ei ollutkaan leijuvaa sorttia, vaan se oli loukussa läpinäkyvän hyytelöotuksen sisällä! Otus kävi kimppuumme ja yritti ympäröidä meidän limaisella olemuksellaan. Onneksemme otus ei ollut vaikea tapaus meidän kaltaisillemme ammattiseikkalijoille ja päihitimme limakuution ilman suurempia ongelmia.
Lähdimme jatkamaan matkaa päätyäksemme vain uusien vihollisten äärelle. Tällä kertaa vastassa oli lyhyenläntiä luurankoja, joiden sisällä kasvoi sienirihmastoa. Osalla niistä oli limaotus olkapäällä ja toisilla keltaista kasvustoa. Aloimme tulittamaan otuksia nuolilla ja moukaroimaan niitä aseillamme, mutta nämä vastustajat osoittautuivat hankaliksi.
Taistelujen tiimellyksessä joku sai ideaksi kaapata yksi limaotuksista sirkukseen ja koska jousipyssyni ei tuntunut toimivan tuttuun tapaansa päätin, että voisin palkeillani napata limapalleron talteen. Onneksi en kerennyt vielä lähemmäksi, koska yksi luuranko-otuksista päästi ilmoille hirvittävän itiöpilven. Balbinus kaatui tajuttomana maahan ja yksi limaotuksista kävi hänen kätensä kimppuun. Onneksi olimme vielä ylivoimaisessa asemassa ja päihitimme vihollisemme. Yritimme pitää limaotukset elossa niin kauan, että saisimme yhden vangittua, mutta tohinoissamme teimme järkyttävän virheen. Limaotus kävi maassa makaavan Balbinuksen käden kimppuun. Siinä vaiheessa, kun saimme limakuution vangittua, oli jo liian myöhäistä. Balbinus oli menettänyt toisenkin kätensä.
Emme voineet muuta kuin jatkaa ulospääsyn etsimistä. Jatkoimme matkaamme, kunnes törmäsimme tonttujoukkoon. Tontut olivat aiheuttaneet romahduksen tunneleissa ja kävimme tiedustelemassa, josko olisimme voineet olla avuksi. Varuillaan olevien tonttujen johtaja paljastui kielten taitajaksi ja kertoi olevansa tovereineen etsimässä korruption lähdettä. Totesimme tontuille olevamme saman korruption perässä ja päätimme lyöttäytyä yhteen.
Keskustelimme tonttujen kanssa tunneleissa vallitsevasta korruptiosta ja saimme kuulla että homekasvustoon toimii muunmuassa tislattu virtsa, jota tontut ovatkin käyttäneet hyödyksi. Saimme heiltä lahjoitukseksi mukaan viisi pulloa supervahvaa virtsaa. Luoteinen käytävä häämöttää edessämme ja näyttää olevan täynnä limaista ja vastenmielistä sienistöä, toisin kuin aikasempi sienimetsä, jonka läpi kuljimme aikaisemmin. Tontut eivät uskalla tulla tasavertaisina jäseninä vaan jälkijunassa.
Ennen liikkeelle lähtöä Alexander nikkaroi Balbinuksen uuteen kädentynkään kiinnitetyn sotavasaran, käyttäen nahkaa kivien alle hautautuneen tontun jäänteistä saadusta nahkapanssarista sekä köydestä. Tämän jälkeen jatkamme soihdunvalossa kammion keskelle, kiinnittäen huomiota sinertävän valkoiseen homekasvustoon, kunnes tällainen kasvi sammuttaa soihdumme yhtäkkiä, singoten raajallaan seinästä, ympäröiden ja sammuttaen Jeremiaksen soihdun. Lyhdyn sytytettyämme jatkamme seuraavaksi ohi violetin väriseen kasvuston, joka päätää singota Alexanderin kimppuun.
Kasvusto löytää tiensä Alexanderin panssarin läpi hänen käteensä, aiheuttaen erittäin nopeasti vaikuttavan sienitaudin, tiputtaen hänet maahan tuskissaan samalla kun nekroosi syö ja leviää hänen kättään pitkin. Sama sieni myös kävi käsiksi Balbinukseen, Vastrikseen ja itseeni, mutta olimme onneksi taudin vaikutuksen yläpuolella. Seurueemme heittää hektisesti Aleksanterin päälle neljä annosta tislattua kusta, joka onneksi tepsii sieni tautiin. Samalla Balbinus ja itse hoitelemme tuhollisen sienen vasaralla ja nuolella.
Tästä kohtauksesta oppineena jatkamme vastakkaista käytävää Balbinus usean metrin muita edellä, sillä hänen pyhä taustansa vaikuttaa suojelevan kaikenlaisilta sienitaudeilta. Valitettavasti tämä ei tee miehestä kuolematonta myrkyille, joita pöllähtää hänen päälleen seuraavassa käytävässä. Onneksi Balbinus on sitkeää tekoa muutenkin, ja tämä ei yskimisen lisäksi pyhää miestä hidasta. Käytävien kolmas haaste on jalkojen alta pettävä sienikasvusto, jonka alla on luonnollinen kuoppa. Jälleen kerran Ladinilla on suoja, sillä hän sattuu pitämään jaloissaan levitoinnin kenkiä. Porukkamme jatkaa käyvää risteyksistä vasemmalle, löytäen uuden kuopan ja kuopasta hyvin vanhalta vaikuttavan luurangon, jonka varusteisiin kuuluu korsitellut levyhaarniska ja kahden käden miekka. Vastrikselle puetaan haarniska ja Munille annetaan miekka.
Saapuessamme seuraavan luolakammioon kohtaamme katossa olevan harmaa pesusienimäinen kasvusto, joka sylkee vihreitä juusto limaklimppejä maahan. Tontut kertovat että kyseessä on korruption lähde ja he alkavatkin tuottaa lisää virtsaa pulloihin. Tämän aikana pesusienestä sylkäistyy alas ihminen joka ilmenee Leydeniksi, ja tämä heittääkin meitä limaisella juustoklimpillä. Samaan aikaan meidän ympäriltä purkautuu kasvustosta esiin kymmenen sienitonttu zombia.
Samalla kun eturivimme suurelta osin sokaistuu itiöpommituksesta, takarivissä minä, Mun ja Gertrude nuolityynytämme Leydeniä, jonka rintäkehästä purkautuu lisää iljettävää kasvustoa, kunnes hänen luurankonsa lopulta kukistuu maahan. Eturivissä Alexander, Balbinus ja Vastris urheasti pitävät sienitonttuja aloillaan, vaikka osumia ei hirveästi saada. Ystävä tonttumme eivät juurikaan osallistu taisteluun ohuessa käytävässä, vaan pitävät perää. On vain ajan kysymys, kunnes sienitontut saadaan kukistettua.
Tappelun jälkeen tontut säntäävät heti tuhoamaan kammiossa olevia juustoja, kunnes Gertrude saa pysäytettyä heidän toimensa selittäen, että korruption syynä ovat sienet, eikä juusto. Tätä hän demonstroi kaatamalla tonttujen virtssa vuorotellen sekä juustoon että sieneen, merkaten niiden eron, josta tontut ovat aivan äimän käkenä. Seikkailijat tästä vihjeen ottaneena tyhjentävät rakkonsa kammiossa jäljellä oleviin sieniin, hankkiutuakseen niistä eroon. Gertrude tyhjentää kammion kattoa peittävää kasvustoa kuseen kastelluilla nuolilla.
Seurueemme jatkaa tämän jälkeen pohjoista kapeaa käytävää, kunnes saavumme uuteen pieneen kammioon, jossa itäiseltä seinältä irtoaa oranssin ruskeaa limasientä taaksemme. Kyseinen otus ei haaskaa aikaa käydä kimppuumme, ja sen vastustuskyky aseillemme ajoi meidät perääntymään pidemmälle pohjoiseen. Alexander pysäyttää limaolennon etenemisen jollakin mystisellä meripihka-ammuksella, jumittaen samalla käytävän, josta tulimme.
Ainoa tie on nyt eteenpäin käytävävää, joka viettää koiliseen uuteen kammioon, täynnä liukkaan näköisiä lohkareita, jotka ovat puolihautautuneita luolassa olevaan veteen. Munin häiritessä vesilampea kivellä mitään erikoista ei tapahdu. Gertrude ottaa yhden tontun reppuselkään, Valdemar nimeltään, ja lähtee hyppimään kivien päällä luolaa pitkin soihtu kädessä, etsien vastarantaa. Rannan saavutettuaan Gertrude saapuu uuteen kammioon, joka on puoliksi täynnä valtavan isosta violetista limalonkerokasvustosta. Kasvustolla on seuranaan joukko sienitonttuja, jotka eivät onneksi havaitse häntä tai Valdemaria. Gertrude yrittää elekielin kommunikoida tilanteeseen sopivaa suunnitelmaa tontulle ja muulle seurueelle, ojentaen tontulle soihdun ja hyppien muutaman metrin takaisin päin rannasta. Samalla muu joukkue valmistautuu suojaamaan mikäli etujoukkojen pitää tehdä äkkilähtö.
Gertrude etsii täydellisen paikan ampua salaa yhtä sienitonttua, tiputtaen yhden niistä. Yllätykseksemme muut sieniotukset eivät ole moksiskaan tästä vaan seisoskelevat edelleen paikoillaan. Joukkomme päättä tutkia vesiluola kammiota enemmän ennen lopullista taistelukohtausta. Kaakkoisessa osassa Gertrude havaitsee veden alla pienen kultaisen kiillon ja ehdottaa Valdemaria hyppäämään veteen ottamaan selvää. Tonttu on asiasta innoissaan ja menee polskimaan kunnes vedestä näkyy myös liikettä. Valdemar löytää veden pohjasta kultaisen pikarin eikä ymmärrä kun Gertrude yrittää hätäisesti varoittaa tonttua vaarasta. Harmaa uiva limaolento käyt Valdemarin kimppuun, sulattaen hänet ja vieden pikarin mukanaan veden alle.
Jeremias ampuu uivaa limaa vuoden parhaalla osumalla, samalla kun Gertrude hyppii takaisin muuta seuruetta kohti, tappaen sen kertalaakista. Tonttukaverit noutavat pikarin uudelleen, ja joukkueemme pohtii jatkoliikkeitään…
- Bronn
Kymmenen keihään seurue pohtii vaihtoehtoja vesiluolastossa ja samalla käy ilmi että tonttujen johtaja on shamaani. Tonttuja suostutellaan sukeltamaan, mutta he vaikuttavat vastahakoisilta. Tontut ei myöskään haluaisi levätä, vaan syöksyä suoraan kohti korruptiota. Keihäät suostuvat tonttujen kanssa menemään luolan syvyyksiin ja kohtaamaan vihollisen. Tonttu-shamaani taikoo tonttujumalan lahjoittaman taian B. Landinille, Vastrikselle sekä Alexanderille. Lisäksi Alexander saa myös elinvoimaa ja tonttusiunauksen.
Eteneminen kahlaten kohti luolan perää alkaa. Luolan perällä tontut ja keihään ottavat ampumalinjan valmiiksi. Jykevä ääni keskeyttää suunnittelun, kun Mykolos tervehtii häntä tarkkailleita. Gertrude ja B. Ladin odottavat Mykoloksen tarjousta, mutta Bronn ampuu nuolen. Nuoli osuu ja vahingoittaa Mykolosta. Alexander myös ampuu myös kohti Mykolosta salama-aseella. Eturivissä olleet tonttuluurangot räjähtää salamasta. Mykolos ja hänen edessä oleva mätäs ottaa puolikkaan iskun sisään. B’Ladin lähtee etenemään kohti sieniä ja tavoittelee juustorullia. Mykolos käskee B’Ladinia kumartumaan, ja hän tottelee. Loppu seurue tulee perässä nostelemaan juustoja. Ennen sitä Mykolos haluaa myös tontut paikalle. Tontut haetaan paikalle ja Mykolos vaatii Keihäitä tappamaan tontut. Sienitontut heräävät henkiin ja hyökkäävät kohti tonttuja. Tulivuoren näköinen sienistö ampuu mustaa limaa kohti Bronnia. Isku osuu pahasti vahingoittaen Bronnia. Näkymättömät lonkerot tarttuvat Vastrikseen ja B’Ladiniin. Vastris lamautuu, B’Ladinin jäädessä pystyyn. Tontut kaatuvat kuin heinä loppukesästä, sokeutuen ja kuollen iskuihin. Gertrude ampuu taikanuolen Mykolokseen, osuen kohteeseen. B’Ladin lyö mätästä, joka lyö heti takaisin koittaen repiä B’Ladinin maahan, mutta epäonnistuu. Bronn heittää tainnutusgranaatin ja heittää sen kohti Mykolosta. Kirkas valo välähtää. Gertrude ampuu sen jälkeen nuolen ohitse. B’Ladin lyö kovan iskun mättääseen joka on jo miltein tuhoutumassa. Alexander tuhoaa tarkalla iskulla mättään. Vastriksen keho vedetään kohti Mykolosta. Tulivuori ampuu mustan liman Alexanderin päälle, satuttaen pahasti. Bronnin kimppuun käy mustalima joka myös satuttaa pahasti. Tontut satuttavat muutamaa sienitonttua. Eturivissä olevat Bronn, Alexander ja B’Ladin ryntäävät kohti Mykolosta. Gertrude ampuu taikanuolen samaan aikaan, ampuen hieman ohi Bronnin kuoleman kielissä olevasta kehosta. Alexander ja B’Ladin lyö kritikaalisen rynnäkön Mykolokseen, tehden yhteensä 49 DMG. Tontut tämän iskusarjan nähtyään laittavat muutaman iskun sisään sienitontuihin. Tulivuori ampuu mustaa limaa, mutta ohi. Näkymätön rihmasto käy B’Ladinin kimppuun, mutta tuloksetta. Alexanderilla ei ole yhtä hyvä onni ja hän lamaantuu. Tulivuori jälleen ampuu B’Ladinia ampuen ohi. Mustalima sulattaa yhden tontun. Seuraava lima hyökkää Bronnin kimppuun osuen iskulla. Bronn lamaantuu. Gertrude ampuu nuolen kohti Mykolosta tappaen hänet. Bronn menettää kaksi elämää sekä joutuu sairaslomalle. Korruptio on voitettu luolastossa. B’Ladin tonkii luolasta löytyneitä ruumiita ja sieltä löytyi Iso smaragdi, sininen spineli, pullo (violetti neste), 2x pieni puinen sauva, pieni hopeakello, pullo (valkoinen neste), sormus (kilpi-kaiverrus). Tontut haluavat osan aarteista, mutta tyytyivät vain kultaiseen pikariin. Osa porukasta ottaa Bronnin kantoon ja B’Ladin sekä Gertrude ottavat mukaan (väitetysti) korruptoitunutta juustoa.
Meripihkaseinään saadaan reikä ja seurue jatkaa samaa reittiä takaisin. Päästyään juustokillan alapuolelle, seurue huutelee katossa olevaan reikään josta hetkeä myöhemmin tulee vastaus. Gertruden pyynnöstä köysilasketaan reiästä alas. Seurueelle selviää että B’Ladin on syönyt juustoa, mutta mitään ulkoista eroa ei ollut havaittavissa. Tontut painostavat antamaan kultaisen pikarin heille, tilanne eskaloituu ja keihäät hyökkäävät tonttujen kimppuun. Gertrude salamurhaa yhden tontuista. B’Ladin lyö seuraavan tontun liiskaksi ja Vastris murhaa viimeisen. Pikari pysyy keihäiden hallussa. Seurue kiipeää köyttä pitkin pinnalle jossa heti heitä tulee vastaa Desmond. Joka ilahtuu että osa juustoista on saatu palautettua. Desmond saa selville, että Layden olikin kaiken takana. Gertrude kertoo, että loput juustoista on alhaalla ja ne ovat haettavissa. Minkäänlaista makuhaittaa ei niissä ollut. Desmond järjestää juustot haettavaksi. Gertrude jakaa kaikille 4 kpl juustokillan osakkeita.
iso smaragdi 1200 sp, spineli 500 sp, gilded armor 1500 sp, kultainen pikari 7000 sp 12396 xp / 6 pelaajaa 2066 xp per pelaaja
4 hevosta 31.5.
Tiedustellaan lisää tietäjän katoamisesta ja selviää, että kyläläiset ovat aika taikavastaisia. Seurue jää pohtimaan seuraavaa liikettään, kun joukkomme eteen ilmestyi goottinainen, esiintyen nimellä Momo, joka halusi lyöttäytyä mukaamme seikkailuihin. Naisella oli kaksi koiraa mukana, Romu ja Rolle, ja hän oli ilmeisesti käyttänyt kyläläisten kärsivällisyyden loppuun.
Sen enempää viivyttelemättä ryhmämme lähtee laivalla merille pelastusreissuun etsimään kylän tietäjää Karia. Parin tunnin reissun jälkeen saavuimme kartan perusteella oikeaan paikkaan, edessämme avautuvilla rantakallioilla. Jätimme laivan ankkuriin ja jatkoimme veneellä eteenpäin, ottaen Basilin taas joukkoon mukaan.
Seurue:
Wie, Rolf, Basil,
Bart, Skandalf, Momo
Päästessämme maihin löysimme ison hiidenkirnun, jonka sisällä näkyy kaksi onkaloa, yksi pohjoisessa seinässä ja toinen itäisessä. Laskeutuessamme köyden ja koukun varassa hiidenkirnuun ja kurkistaessamme pohjoiseen onkaloon löydämme kiveen hakatut köysitikkaat sekä läpeensä vettyneitä soihtuja. Onkalon päässä näämme vihreänä hehkuvaa valoa. Edetessämme käytävän läpi saavumme isompaan kammioon, jossa on useita kuoppia maassa (5ft halkaisijaltaan, 20ft syviä) ja meidät vastaanottaa kalahattuun pukeutunut mies, joka vaikuttaisi olevan Pelagian palvelija.
Mies esittäytyy Karin vartijaksi, sillä kylän velho on kuulemma muuttunut vesidemoniksi. Luolan päässä on vesiputous jossa Kari killuu ja josta vihreä hehku purkuaa ja sen ympärillä on neljä raollaan olevaa valtavaa simpukkaa. Karin otsassa on pelagian symboli ja suusta tulee lonkeroita. Kammiossa on myös viisi kyläläistä talikoiden kanssa auttamassa pappia vahtimishommissa sekä Karin kavereita maassa olevissa kuopissa vankeina. Lyhyen keskustelun jälkeen skandalf nukuttaa papin ja talikkomiehet yhdellä loitsulla.
Köytämme nukkuvat kyläläiset ja pelastamme kuopista Karin kaverit. He ovat varsin järkyttyneitä Karin nykyisestä olemuksesta ja alamme keskustella siitä miten hänet saataisiin vapaaksi ja mahdollisesti köysillä takaisin Dolanille. Tämän aikana Momo heittää vesiputousta yhdellä simpukalla, joka tyssää veden putoamisen ja herättää Karin. Yksi hänen aikaisemmista kavereistaan säntää kysymään tarvitseeko Kari heidän apuaan ja saa kauhukseen kasan lonkeroita naamaansa. Kari murskaa hänen kallonsa ja kaivaa miehen aivot esille lounaaksi. Nukutus loitsu ei tähän hirviöön tepsi.
Suunnitelma B on kutsua Medved jälleen kerran paikalle, samalla kun Bartholomeaux päättä moottorisaha miekalla leikata tuoreiden vankien köydet poikki sillä ehdolla, että he auttavat meitä taistelussa. Medved kuitenkin tekee taikaohjusten ohessa Karista niin nopeaa jälkeä, että heitä ja heidän talikoitaan ei tällä kertaa tarvittu.
+1000 Combat XP
Otamme Karin ruumiin mukaan paluumatkaa varten ja kerromme Dolanille tilanteen, ja hän olikin varsin ymmärtäväisellä tuulella tilanteen nähden. Ilmeisesti pappi oli yrittänyt selittää tilannetta hänelle aiemminkin, mutta Dolan ei ollut puheita aiemmin uskonut, ennen kuin näki Karin tilanteen omin silmin.
+100 Quest XP