18.2.
Kymmenen keihästä lähtee isolla porukalla tutkimaan Kivihelvetin ensimmäistä kerrosta. Aikoja sitten virittämänsä ansan he huomaavat lauenneet, ja seuraavat innokkaina verijälkiä. Jäljet johtavat pieneen keittiöön, jossa apinat huolehtivat loukkaantuneesta toveristaan. Kaksinaamaiset Kymmenen keihästä näkevät tilaisuutensa tulleen, ja apinaa puhuva Veli-Jonne parantaa loukkaantuneen apinan. Hän mainostaa kymmenen keihään oivallisuutta, ja apinat kehottavat tappamaan gorilla-sodankäyntiä harrastavat käärmetontut. Vähän päästä he törmäävät käärmetonttuihin, jotka ovat Kymmenen keihään ohjeiden mukaisesti väijyttämässä apinoita.
Hiljaisissa holveissa kolme rupikonnaa mussuttaa tyytyväisinä jonkun seikkailijan jämiä. “Sirkukseen” huudahtavat sankarimme kuin yhdestä suusta, teurastavat tarpeettomat sammakot ja sitovat viimeisen sammakon pylvääseen B’Ladenin ja Sottulin voimin. Puolisulaneen seikkailijan repusta löytyy 314cp.
Skeletor avaa koobraoven, ja sen takaa paljastuu patsas, jonka jalustassa lukee “Sorcha the Wich”. Patsaalla on kädessään komea flaili, jota keihästäjämme himoitsevat. He pistävät taas luurankoapurinsa hommiin ja kurkkivat itse ovenraosta. Kiviseinien takaa paljastuu luurankoja, jotka hyökkäävät Skeletorin kimppuun.
Mia-u taikoo yhden päihitetyistä luurangoista palvelijakseen “Go go Luukake”-huudolla. Patsaan takaa paljastuu käärmeen sisustaa muistuttava käytävä, joka johtaa alas seuraavaan kerrokseen. Siellä odottaa nekromantikkojen seurakunta, joka ei kuuntele rauhallista puhetta. He onnistuvat nukuttamaan suuren osan joukkiostamme, mutta hyvällä tuurilla Kymmenen keihästä voittaa lopulta kinkkisen taistelun.