17.5.
Uusi retki Ala-Vornheimiin aktualisoituu. Tällä kertaa suunnitelmana on mennä myllyttämään solmumiehiä orjakaivoksille ja pelastamaan Arkhosin poikien nekromantikkoa. Valdemar ja Vultsis kieltäytyvät pelkurimaisesti tulemasta mukaan, kun heitä käydään hakemassa tonttutorilta. Kuulemma solmumiehet ovat pahamaineisimpia orjuuttajia ja loppuelämä suolakaivoksissa ei houkuttele. Kymmenen keihästä vetää pitkän miinuksen Vuurmien reissuvihkoon ja lähtee kohti kaivoksia.
Matkalla 5 1,5-metristä sotilasmuurahaista käy päälle tsunamin lailla. Leukaosat nipistävät ja myrkkypistimet heilumat, mutta sleep ja fyysiset aseet tekevät hyönteisistä selvää ennen kuin ne aiheuttavat verinaarmuja suurempaa vahinkoa. (5x60 = 300 xp)
Orjakaivosten kolme tornia löytyy koillisesta ennestään tutkimattomalta alueelta. Joukko päättää marssia suoraan sisään ison keskitornin pääovista. Neljän solmumiehen vartio kysyy vierailun tarkoitusta. Skandalf selittää orjien kaupustelumotiiveista, mutta bisneksiä pitäisi hieroa peremmällä jättäen aseet portille. Tämä ei käy ja vartijat nukutetaan ja hiljennetään lopullisesti pienen neuvottelun päätteeksi. Porttiseudun sivuhuoneissa nukkuvat solmumiehet kokevat saman kohtalon. Patjojen alta löytyy pieni safiiri, kuparikorvakoru, narulla sidottu kaulakoru ihmisen korvista, tupakkaa, pieni lapis lazuli, muumioitunut ihmiskäsi ja leivänkannikka.
Unseen servantilla härnätään kaivoksiin johtavan sillan toisella puolella vartiovat 8 solmumiestä paljastamaan itsensä. Lohikäärmeilluusion happoisku suhahtaa erikoisen onnekkaasti solmumiesten ohi. Samoin muut taiat ja kaukoiskut paljastuvat tehottomiksi. Sleep kuitenkin puree ja innostaa hurjan iskujoukon hurjaan rynnäkköön sillan yli. Ikävät väkäsekkäät harppuunat viuhuvat sivustojen pimeydestä ja sankarit repivät niitä irvistellen lihastaan.
Toisella puolella selviää että kaikki iskut viuhahtelevat helposti solmumiehistä ohi. Taistelu muuttuu pian epätoivoiseksi kun sivustoilta tulee 10 harppuunasolmumiestä. Pimeysloitsu ja runsaat siunaukset siivittävät pakoa, mutta veli Jonne tuupertuu seitsemän harppuunan lävistämänä ja vain Rel tietää palvelijansa kohtalon.
Paluumatkalla joukkio säälittäviä hyttyseläimiä inisee kymmenen keihään korvanjuuressa, mutta ne litistetään tuhahtaen ja tavernanpitäjän lihakset kiiltelevät taas hikisinä, kun sankarit nostetaan Likaisen Torakan lämpöön.